Jouluinen isänpäivä kattaus ja ajatuksia

Isänpäivä

..päivä jolloin muistetaan isää,joka herättää ajatuksia isyydestä,pysäyttää miettimään..

Mitä se on kenellekin,miten sitä kuuluu viettää..

Niin monta vuotta ollaan menty "perinteiden" mukaan ja tänä vuonna moni onkin toisin.

Oma isä ei ole enää elossa ja eikä ole ollut elämässäni läsnä pitkään aikaan.

Se on ollut kipukohta ja sitä olen paljon työstänyt viime vuosina.

Isän kuolema toi rauhan,olen tehnyt kaikkeni ja näin sen kuului mennä.

Jokainen isä luo oman suhteen jokaiseen lapseensa,kaikki niistä on erilaisia.

Tiedän että siellä ruudun toisella puolella on monta saman kokenutta ja usein se on niin vaiettu asia ettei sitä melkein saa edes nostaa esille. Varsinkin jos isä on kuollut.

Tärkeintä on oppia antamaan anteeksi..niin itselle kuin isälle.

Saada rauha.

Olen seurannut vierestä mieheni matkaa isäksi,kasvua ja tunteita.

Ihailen hänen kykyä kohdata asiat ja olla läsnä lasten elämässä.

Arvostan ja rakastan sitä tapaa,hänen isyyttään.

Olen enemmän kuin kiitollinen että lapsilla on hänet.

Todellakin maailman paras isä heille.

Rakkaus asuu heidän suhteissa.

Päällimäisenä tästä päivästä jää mieleen kiitollisuus.

Elämä on tässä hetkessä.

Me lähdemme hautausmaalle sytyttämään kynttilän isäni ja lasten papan muistolle.

Ihanaa isänpäivän iltaa!

Anna-Reetta