Tämän vuosi on ollut haastava kipuineen ja suruineen,muutoksen mahdollisuus leijui ilmassa kaupunkikotiin muuttaessa. Kaipasimme vaihtelua ja haveilimme kerrostalokodin rinnalle vanhaa hirsitaloa kakkoskodiksi. Toisin kävi. Tämä koti jonne halusimme asettua ei ollutkaan terve,sen olemme aistineet jo pidemmän aikaan. Tunteneet kehossa. Nyt on edessä taas muutto,kahden viikon päästä.
Vielä ei ole paikkaa mihin muuttaa,mutta lauantai vahvisti fiiliksen. Kaikki järjestyy ajallaan.
Tälläkin ikävällä käänteellä on valoisampi puoli,todellinen muutoksen mahdollisuus.
On vain uskallettava luottaa ja kuunnella sisintä..
Ihanat
Friida ja
Merja kutsuivat minut tekemään oman elämän aarrekarttaa.
Junamatka yksin,aurikoinen syysilma ja Helsingin kadut.
Mietin valintoja,elämää,vaihtoehtoja. Liikaa ajatuksia.
Hotellilla odotti kynttilät,kukat ja ihmiset.
Jokin rauha laskeutui,kuuntelin aavistuksen etäältä puheita.
Oli vaikea keskittyä jutusteluun. Mietin vain mieli täynnä kiitollisuutta sitä missä olin.
Sydän sanoi että nyt on aika pysähtyä,kuunnella. Uskaltaa.
Uppouduin tekemään omaa aarrekarttaa,
kyyneleet kihosivat silmiini,
tunsin kuinka rauha laskeutui sydämeen.
Tässä on hyvä.
Kotimatkalle sain ajatuksen:
Ihminen kykenee melkein
kaikkeen mitä kohtaan tuntee
rajatonta kiinnostusta.
-Charles M. Schwab-
Aarrekartta yllätti minut,ihansti ja kutkuttavasti.
Haluan kantaa sitä mukanani jo nyt,vaikka kalenteri on vuodelle 2017
Siitä tulee unelmieni vuosi,kiitollisuutta sen jokaiselle päivälle.
Olen jo matkalla..
Elämä.
Kiitollisuus.
Uskallatko sinä unelmoida..
Anna-Reetta