Kipua ja toivoa

Torstaina tuntui että elämä vetää maton jalkojen alta. Lastenkirurgin sanat saivat pään lyömään tyhjää. Pojan patti olikin kasvain. 

Ajatus ei kulkenut. Tuntui että toimii rutiininomaisesti loppu päivän,ei päästänyt asiaa tietoisuuteen.

Iltapäivällä yksin järven rannalla kaikki padot aukesivat,sai itkeä pelon pois,huutaa tuskan.

Perjantaina soittivat sairaalasta kiireellisen leikkausajan.

Lauantaina kaupassa käynti ei onnistunut,siellä hyllyjen välissä tuntui ettei enää jalat kanna. Niin iso on pelon voima,menettämisen pelko. 

Onneksi on ihanat ja rakkaat tukijoukot ympärillä,sekä kynä ja paperi joilla saa purettua ajatuksia ja pelkoja. Se helpottaa.

Tässä hetkessä on rauhallinen olo,ei pelkää enää pahinta. Haluan uskoa ja luottaa että kasvain on vaaraton.

Huomenna aamulla sairaalaan.

Pojan kanssa on käyty läpi leikkausta ja siitä nousseita pelkoja. Onneksi hän on hyvissä käsissä ja saa parhaat hoitajat ja lääkärit. 

Loppu viikko menee vuodepotilaana vatsalleen maaten,siinä on vilkkaalle pojalle kyllikseen. 

Varmastin jokainen vanhempi haluaisi suojella omat lapsensa kaikelta ikävältä.
Kaikielta ei kuitenkaan voi suojella,mutta yhdessä niistäkin selviää. Luotetaan siihen!

Nyt sairaalakassia pakkaamaan ja valmistautumaan huomiseen.

Toivotaan yhdessä parasta!!

Uskon ajatuksen voimaan

♥

♥

♥

P.S Instan puolella tulen kuvia laittamaan samaan tyyliin kuin ennenkin,eli fiiliksen mukaan. Sinne pääset täältä. 

Blogissa on varmasti hiljaisempaa,luonnollisesti.

Elämään onkin mahtunut paljon kaikenlaista viimeisen puolen vuoden ajan. 

Toivon eniten maailmassa että saan pitää kaikki rakkaat lähellä ja kaikki kääntyy hyväksi.

Iloa ja valoa kaikille!!
A-R

♥