torstai 25. huhtikuuta 2013

Suru pysäyttää vierellä kulkijan..








Piha vaatii aikaa ja huomiota näin keväällä. Siellä onkin vietetty viikon päivät haravoiden ja raivaten.
Se selittää hiukan tätä hiljaisuutta täällä blogin puolella,kuin myös läheisen suru.
Se koskettaa,pysäyttää ja saa vierellä kulkijankin miettimään elämän rajallisuutta.
Niin luonnollinen kun kuolema onkin,aina se yllättää.
Miten nopeasti syöpä viekään ihmisen joka on valmis lähtemään.
Tiedän heidän lähteneen tänään hyvästelemään,mutta eivät ehtineet.
Tuntuu etteivät sanat riitä.

Jonain päivänä
tuuli vie pilvet.
Aurinko tulee esiin
Jonain päivänä suru
on kevyempi kantaa
Iloa teille ja ihanaa vapun odotusta!

8 kommenttia:

  1. Pysäyttävät kuvat kertakaikkiaan. Voimia teille, joita suru koskettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suru koskettaa monella tapaa vaikkei ihminen lähtisi siitä ihan vierestä.
      P.S Kivaa reissua teille!

      Poista
  2. Maatuvien lehtien kahina ja uuden elämän alku kertoo haikean todellista tarinaa kuoleman mysteeristä.
    Lämmin ajatus surun keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kun kulkee vierellä surevan ajatukset risteleilevät niin monessa. Jotenkin sen näkeminen nostattaa omat surut sisältä. Ja hetken tuntuu ettei sanat riitä. Kunnes ymmärtää ettei tarvitse enempää. Riittää että muistaa heitä.

      Poista
  3. Ihania kuvia. PAljon voimia sinne ja varmasti tuo runon pätkä pitää paikkansa, jonain päivänä suru on helepompi kantaa ja vaikka koskaan ei unoha niin silti oppii elämään asian ja menetyksen kanssa.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei kuolema koskettanut omaa lähipiiriä,vaan ystävän läheinen kuoli silti se pysäyttää kun näkee toisen surun. Suru koskettaa,saa omat surut nousemaan ja tuntee itsenä aika pieneksi. Tämä on elämää iloineen ja suruineen.

      Poista
  4. Kauniita, koskettavia aiheeseen sopivia kuvia. Voimia! Noin se on! Omat murheet nousevat pintaan ja olo on hyvin surullinen. Surua on ollut seurata, pelätä läheisen sairauden etenemistä. Toisen jännittämistä, että onko lopun alkua. Elämä on kummallista. Hyvin lyhyttä. Säikähdin yhtenä päivänä tässä taannoin, että kesä on huomattavasti lähempänä kuin vasta vietetty joulu. .

    VastaaPoista